Mä oon Kristian.

28-vuotias nuori miehen tynkä, jonka matka on kulkenu Riihimäen ja Joensuun kautta
Tampereelle. Tampereelle muutin ihan suoraan töiden perässä 2015 ja tälle tielle sitä on jääty
Aloitin työt Soldemilla syyskuussa 2015 Telian B2B- myynnin projektissa. Tuota ennen on tehty
hommia VR:n lipunmyyntitiskeillä, pienemmissä myyntitaloissa ja yks kesä Valmetilla
logistiikkapuolella.

Soldem oli alun perin sellainen “kun nyt vaan äkkiä jonku paikan saa, että pystyy paremmalla
pohjalla ettimään sitä oikeeta työtä” – tyyppinen ratkaisu. Vahingossa kävikin niin, että
myyntihomma rupes tuntumaan mukavalta, paikka oikealta ja järkevältä, ja koeajan jälkeen ei
ollut aikomuksia katella mitään uutta hommaa. Soldemilla tuli (esimiehen pienellä avustuksella)
löydettyä ihan selkeitä vahvuuksia työelämässä, mitä mä pidän tänäkin päivänä aika
saavutuksena. Mä en luonteeni puolesta koskaan kuvitellut, että myyntiorganisaatiossa musta
sais irti mitään muuta kun riittävän läjän stressiä, että hiukset irtoaa päästä.. Tai siis… hmm..

Mun luonne kuitenkin kääntyi melko isoksi vahvuudeksi, kun työpaikalla alko jyllätä muutokset ja
tuli erinäkösiä pilotteja testiin. Varmasti paras asia, jota oon oppinut, on fokusoituminen. Mun
pää yrittää aika herkästi ratkoa kymmentä eri asiaa kerralla, mikä ei tietenkään toimi. Tää on
ihan yleinen piirre, kun on vähänkin luova ja avoin persoona. Töissä oli pakko keskittyä yhteen
ongelmaan kerrallaan, ja siellä tuliki sitten opittua melko järeän kaliiperin ongelmanratkojaksi.
Tätä koko hommaa toki kannatteli oma luovuus, pragmaattisuus ja jokseenkin osaava ulosanti.
Huomasin yhtäkkiä olevani se tyyppi, jonka harteille tuli kaikki uudet pilotit ja testattavat asiat, eli
tollanen perinteinen myyntityö heitti voltin ihan uusille urille. Loppuvaiheilla Soldemin päässä tuli
käytyä toisessakin projektissa, jossa pääsin kokeilemaan josko sais tekohengitettyä tollaisen
toinen jalka haudassa- mentaliteetilla pyörivän projektin. Nykyään se on käsittääkseni yks
parhaiten menestyviä, mikä on mulle älyttömän iso ylpeyden aihe! Käytännössä siis Soldemilla
pääsin alkuun löytämään ja hiomaan omat vahvuuteni ja vieläpä hyödyntämään niitä
monipuolisesti! Ihan mahtavaa touhua moinen!

Tosta huolimatta mulla alkoi olla enemmän ja enemmän sellainen olo, että jotain puuttuu.
Loppuvaiheilla jostain syystä ei vaan enää tuntunut siltä, että työ palkitsee samalla tavalla kun
ennen. Tän pystyi onneks ottamaan hyvin matalalla kynnyksellä puheeksi esimiehen kanssa, ja
useamman juttutuokion ja pitkän pohdinnan jälkeen todettiin, että valitettavasti työpaikalla ei oo
enää mulle niin paljoa annettavaa kun ennen. Tuo kuulostaa vähän itsekkäältä, mutta parempi
myöntää missä mennään, kun yrittää vaan väkisin painaa töitä ilman, että se hyödyttää oikeasti
ketään. Tässä kohtaa kuvioihin astui Talentchain.

Pomo suositteli mulle Talentchain- verkostoa ja ehdotti josko lähettäisi sitä kautta kattomaan
mulle seuraavaa askelta työelämässä. Tämä oli jotakuinkin tajunnanräjäyttävää. Sen sijaan, että
mua oltaisi lähdetty pikkuhiljaa passiivisesti savustamaan pihalle, mua haluttiin auttaa vielä
tässä kohtaa. En tiedä onko tommoinen normaalia nykyään työpaikoilla. Jos ei ole, pitäisi
ehottomasti olla. Talentchainin kautta päädyin nykysen työnantajani haastateltavaksi ja kuten
kaikista fiksuimmat ja nokkelimmat ehkä päättelikin: Pääsin uuteen työpaikkaan Collapick
OY:lle, jossa teen tällä hetkellä myyntihommaa digitalisaation parissa. Mä rupean myös
Talentchainin somekasvoksi, ja nykyinen pomo hykertelee kun saa mut instagramiin
pölisemään. Ja siis kyllä, mä olen se keski-ikäinen 28-vuotias, joka ei oo vielä instagramia
kertaakaan käyttänyt. Noh, onneks mä voin käyttää Myspacea tukena.. Tä?

 

Kirjoittaja
Kristian Rasehorn
Digimyyjä Collapick

Kristian Rasehorn on Talenchainin uusi somekasvo.

Tutustu myös aiemmin esiteltyyn #tchanna:an